Lupasin jokunen vuosi sitten, että tekisin uuden postauksen kohtauksista jotka haluan nähdä Percy Jackson-sarjassa. No, se nyt jäi ja sarja on nyt täällä. Henkilökohtaisesti sekä tykkäsin että en tykännyt sarjasta. Älkää käsittäkö väärin, sarja on hyvä. Mutta. Se olisi voinut olla paljon parempi. Siksipä ajattelin, että mitä jos ottaisin itseäni niskasta kiinni, ja kirjoittaisin jaksoista jonkinmoiset jaksoarvostelut. Näiden arvostelujen ei ole tarkoitus loukata ketään tai toimia vakavasti otettavana kritiikkinä (sillä sitä ne eivät ole), nämä ovat vain omaksi huvikseni kirjoittamiani sepustuksia ja puhtaasti omia mielipiteitäni. Aloitetaan! Ensimmäisessä jaksossa tapaamme sankarimme, Percy Jacksonin, pojan joka ei tunnu kuuluvansa mihinkään. Hän käy yksityistä Yancy Academyä kaverinaan Grover. Eräänä päivänä kun luokka on vierailemassa museossa, Percyllä menee sukset ristiin Nancy Bobofitin kanssa ja jotenkin tyttö päätyy suihkulähteeseen. Jos tämä ei ollut yhtään outoa, niin se että Percyn matikanopettaja rouva Dodds muuttuu hirviöksi kaikkien nähden ja käy Percyn kimppuun on. Etenkin, kun kukaan muu paitsi Percy ei nähnyt koko asiaa. No, koska Percy oli käynyt Nancy-paran kimppuun, hänet erotetaan koulusta, sillä Grover puukottaa kaveriaan selkään ja väittää Percyn työntäneen Nancyn suihkulähteeseen. Percy lähtee kotiin, äitinsä ja isäpuolensa luo. Vielä samana päivänä Sally, Percyn äiti ilmoittaa että he ovat lähdössä Montaukiin - kunhan on ensin huutanut Percyn isäpuolelle. Valitettavasti matkakin keskeytyy jo ensimmäisenä iltana, sillä housunsa menettänyt Groven saapuu oven taakse kolkuttelemaan. Sally on juuri selittänyt Percylle antiikin Kreikan jumalista ja pojan puoliverisyydestä, jota Percy ei ota todesta. Sally pakkaa pojat autoon, ja päättää viedä nämä puoliveristen leirille. Matkalla Minotauros alkaa jahdata heitä ja Sally päättää hidastaa hirviötä, jotta Grover voisi viedä Percyn leirille. Kuten arvata saattaa, Sallylle käy hassusti ja lopulta Percy itse kukistaa Minotauroksen. Lopulta Percy pääsee kuin pääseekin leirille, jossa hänet toivottaa tervetulleeksi hyvin tutun kuuloinen kentauri. Ensimmäinen jakso käsittää Salavarkaan luvut 1-4 ja jakso on vähän päälle puolen tunnin mittainen. Kyllä vain, ensimmäiset neljä lukua puolessa tunnissa. Se sanottakoon että näistä neljästä luvusta on saksittu pois turhimmat, Percyn elämä Yancy Academyssä, bussimatka takaisin New Yorkiin Groverin kanssa, kohtalottaret ja suurin osa Percyn ja Sallyn Montaukin reissusta on saksittu pois. Vaikka näin onkin, jakso tuntuu silti turhan täyteen ängetyltä kokonaisuudelta. Siinä missä kirjassa oli sopivasti aikaa tutustua itse sankariin ja tämän lähtökohtiin ja mukana oli myös hyvin hengitystilaa, sitä ei tämä jakso juurikaan tarjoa. Ja ennen kuin joku siellä on huomauttamassa että asiat toimivat eri tavoin kun kirjaa sovitetaan ruudulle, voin sanoa olevani tästä täysin tietoinen. Siksi en syytäkään käsikirjoittajia, vaan totean että jos jakso olisi ollut tunnin mittainen tältä oltaisiin voitu välttyä. Eli Disney: Vähän pidempiä jaksoja, jos saan pyytää, kiitos! Toimintakohtauksetkaan eivät tässä sarjassa hirveästi vakuuttaneet. Tämän jakson toimintakohtaus jäi harmillisen lyhyeksi - ja muut jaksot noudattavat samaa kaavaa. Tässä jaksossa on myös hirveästi kerrontaa - mikä suonettakoon anteeksi, sillä kyseessä on ensimmäinen jakso. Tämä saattaa silti tehdä jaksosta joillekin katsojille tylsän. Ensimmäisenä jaksona tämä oli silti ihan hyvä. Katsottuani jakson ensimmäisen kerran, tämä ei hirveästi vakuuttanut. Aloitusjaksona se toimi, mutta kenties olisin kaivannut jaksoon jotain muutakin. Ehkä tosiaan hengitystilaa. Jotta tämä postaus ei saisi ketään kuvittelemaan ettenkö olisi pitänyt jaksosta, puhutaanpa asioista joista pidin. Percyn takauma museossa - Pidän tosi paljon Percyn takaumasta jakson alussa. Etenkin tuosta Sallyn vuorosanasta. Kaikki sankareilta näyttävät eivät tosiaan ole tässä sarjassa ole sankareita lainkaan, eivätkä kaikki hirviöt suinkaan ole hirviöitä. Vaikka se lieneekin viittaus jaksoon 3. Pidän myös kovasti Azriel Dalmanin esittämästä nuoresta Percystä. Gabe - En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta tykkään Timm Sharpin esittämästä Gabe Ugglianosta. Tapa, jolla Gabe on kirjoitettu sarjaan eroaa huomattavasti kirjasta, mutta ehkä onkin parempi niin. Ainakin Disneyn näkökulmasta. Tässä versiossa Gabe ei ole mäntti, enemmänkin huvittava tyhjän toimittaja. Se paljastettakoon, että Disney+-sarja hylkäsi kokonaan Sallyn ja Gaben sivujuonen, joten tässä versiossa Sally ei pelkää miestään, eikä tämän näytetä olevan väkivaltainen vaimoaan kohtaan. Percyllekään tuo ei erityisemmin ilkeile. "Rakastuitko Jumalaan? Eli... Jeesukseen?" - Tämä kohtaus oli ehkä lyhyt, mutta silti yksi suosikeistani. Se tuntui hyvin Percymäiseltä letkautukselta. Olen jopa muistavinani kirjoista samanlaisen kohtauksen, paitsi että kommentti ei tullut Percyn suusta. Olisikohan sen sanonut Bianca Di Angelo..? Mielenterveysnäkökulma - Kirjoissa ei pureuduttu syvälle siihen, miten Percy näkee hirviöiden hyökkäykset ja kummat jutut, joita hänelle on sattunut. Se muistaakseni selitetään tarkkaavuushäiriöllä. Sarjassa asiaa käydään mielestäni läpi vähän paremmin. Miten puoliverinen reagoi kun kukaan muu ei näe samoja asioita kuin hän näkee? Hänelle sanotaan että hän on kuvitellut kaiken päässään. Kun tämä jatkuu puoliverinen voi hyvinkin pohtia että ehkä hän on tulossa hulluksi, tai on sitä jo. Tykkään kovasti tästä näkökulmasta, käytänhän sitä itsekin ainakin Metsästäjättäressä, koska se tuntuu aika loogiselta tavalta nähdä tilanne. Percyn unet - Iso paljastus, pidän kovasti Percyn uni-kohtauksista tällä kaudella. Ja no okei, kun kuvittelen miltä Kronos saattaa kuulostaa, Mick Borainen ääni kuulostaa juuri siltä, miltä olettaisin titaanien johtajan kuulostavan. Sen enempää en näistä kohtauksista vielä puhu, mutta on yksi tietty kohtaus, joka nousi suosikikseni. Percyn ja Sallyn välinen side - Ja Sally Jackson yleensä. Vaikka sarja onkin uskollinen Sallyn ja Percyn väliselle äiti-poikasuhteelle, on sarja tehnyt siitä myös uskottavamman. Kirjassa Percy kuvaa Sallyä ihmiseksi joka ei koskaan suutu tai saa raivareita. Sally on suurimman osan ajasta ymmärtäväinen, ensimmäisessä kirjassa haavoittuva, mutta se joka näkee Percyn hyvät puolet, kun muut eivät sitä tee. Vaikka pidänkin kirjoista, Sally vaikuttaa hahmona hitusen uskottavammalta. Kyllä, Sally kohottaa ääntään ja tuntee epätoivoa. On ehkä outoa kuvitella sitä, mutta kyllä - myös aikuiset suuttuvat ja menettävät malttinsa. Sally ei ole enää ns. "täydellinen vanhempi". Sally menettää malttinsa, Sally tuntee epätoivoa, mutta on myös itsepäinen, ja hänen rakkautensa Percyyn välittyy hyvin katsojalle. Sanoisin että niin Percyä esittävä Walker Scobell kuin Sallyä esittävä Virginiä Kull tekevät hyvän suorituksen tässä jaksossa ja niissä mitkä seuraavat. Vielä lopuksi voisin mainita muutaman Easter eggin ensimmäisestä jaksosta. Aivan jakson alussa pikku Percy näkee rakennuksen katolla mustan Pegasoksen. Olisiko tässä Blackjack? Hiukan myöhemmin Percy ja Grover nähdään pelaamassa Mythomagic-korttipeliä, jota Nico Di Angelo harrasti Titaanien kirouksessa. Kohtauksessa, jossa Percy on rehtorin puhuttelussa on yksi tuttu kasvo. tuossa vasemmalla näette Percy Jackson-kirjojen kirjailijan, Rick Riordanin.
0 Kommentit
Jätä vastaus. |
Täh?
Tämä on jokin blogin tapainen, jonne pyrin kirjoittamaan silloin tällöin. Arkistot
Kategoriat
Kaikki
|